Satumaista tarinaa

Yrittäjä ja "ekologisti"

 
​Nuo yllä mainitut sanat kuvaavat julkiminääni parhaiten. 

Sitten on se puoli minää, joka näkyy läheisilleni. Se Minä, jonka hyppysistä on maailmalle pitkälle toistakymmentä lasta lähtenyt. Jokainen erityislaatuinen ja arvokas, jokaisesta jäänyt jälki iholle. Se Minä, joka on saanut siipeensä, jäänyt yksin katraansa kanssa, kammennut itsensä ylös maasta ja päättänyt selvitä. Sitä minää en pyytele anteeksi ja huomaan sen pikku hiljaa sekoittuvan yhdeksi ja samaksi tuon julkiminäni kanssa.

Rakastan lapsiani, kaikkia heistä. Rakastan miestäni. Rakastan eläimiäni. Rakastan luontoa, puutarhani rakentamista, kasvun ihmettä. 

Miksi sitten blogistiksi? En halua olla muita neuvomassa tai näyttämässä parempaa tapaa elää tai toimia. Haluan kuitenkin näyttää sen mahdollisuuden, että vaikeuksien ja epätoivonkin jälkeen on aina mahdollisuus selvitä. Minulla on tietysti ollut ympärilläni rakkaat ihmiset, laaja perheeni, joka on kannatellut. Kaikilla ei heitä ole, mutta jospa joku saisi minun kirjoituksistani voimaa elämäänsä, valonpilkahduksen tai edes hymyn kareen suupieleen. Ja voin myös yrittää auttaa sinuakin, jolla ei ole ketään muuta... jospa yhdessä löytäisimme niitä ihmisiä ympärillesi. Työni kautta yhteiskunnan auttamisverkosto on tullut tutuksi ja sitä kokemusta pystyn jakamaankin.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Työssäni saan kirjoittaa auki elämää sekä tehdä havaintoja elämästä ja arjesta. Kirjoittaminen on minulle osa itseilmaisua, tapa työstää asioita. Kirjoittamalla maailma selkiytyy.

Kirjoittamalla maailmassa on lisää luettavaa.