Unelmien metsästäjä - Taivaanrannan maalari

Nyt on hyvä hetki

Kasvatan sanoille siivet

Kirjoitan kirjaimet kiemuroille

Maalaan hattarapilvet

Pilville kultareunat

Elän unelmat todeksi

En ole ikinä kokenut olevani "sitku-mutku-voiku"-ihmisiä. Minä unelmoin suuria ja tavoittelen taivaita. Menetän yöuneni hyrrän pyörähtäessä päässäni käyntiin. Visioin ja maalaan. Kurottelen kohti pilviä ja juoksen hengästyneenä haaveeni perässä. Jos maailmassa voisi luoda ammatin minulle, se olisi Unelmien metsästäjä tai Taivaanrannan maalari. Tähän voisi tietysti lisätä sen jo kliseiseksi muodostuneen ammattioppilaitoksen: Elämän koulun.

Se suuri pyörä on taas pyörähtänyt käyntiin ja päässä on surrannut. Mieheni on onneksi KÄR-SI-VÄL-LI-NEN ja niin rauhallinen. Joku voisi sanoa helposti höynäytettäväksi. Onneksi löysin kumppanikseni Hänet, joka ei hätkähdä nopeita käänteitä kanssani ja jaksaa uskoa minuun ja unelmiini.

Hiukkasen hirvittää aina tässä uuden reunalla. Kun et voi enää perääntyä. On vain uskallettava nyt kurkistaa sen reunan yli. Hypätä tuntemattomaan, josta et vielä tiedä. 

Kaiken kokemani jälkeen olen huomannut, että aina olen pudonnut jaloilleni, ehkä pyllyni kautta kerien. Mutta kuitenkin jalat ovat hypyn jälkeen kantaneet. Siksi jaksan uskoa, että niin on nytkin. Nyt kun taas uskaltaa unelmoida ja rakentaa uutta - nyt vanhaa kunnioittaen.