Ruma ankanpoikanen etsii omistajia

Se joulukuun lopun päivä, kun ajoimme hiljaisen Loviisan katuja pitkin ihastellen vanhoja persoonallisia taloja. Se hetken mielijohde, kun katsoimme asunnonvälityssivustoja. Se ennalta arvaamaton sattuma, kun näimme kuvat tästä uinuvasta huvilasta harjun kupeessa. Se oli se hetki, jolloin tähdet osuivat kohdalleen.

Tuo yksin jäänyt hirsitalo oli kuin Muumitalo talven horteessa. Sinne astuessa olisi hyvin voinut nähdä Muumimamman peittoihin kääriytyneenä odottamassa kevään koittavan. Entinen loisto oli jo sammunut. Repsottavat pinkopahvit. Vuotovesien aiheuttamat värjäymät. Pölyiset ikkunanverhot. Kulahtanut lateksimaali ulkoseinissä. Huoltamatta jääneet ikkunat. 70-luvun lastulevyt kuistilla ja keltaiset lastulevykaapit keittiössä. 30-luvun piianhuone, joka oli piiloutunut vuosikymmeniksi omaan vintinnurkkaansa. 

Katsojia oli ollut monia, osa käynyt montakin kertaa tekemässä tarkistuksia. Rationaaliset ja jalat maassa elävät kansalaiset olivat laskeneet ja suunnitelleet. Olivat katsoneet rumuuden korjaamisen tulevan liian kalliiksi. Meidän onneksemme...

Minä näin Sen mahdollisuudet. Kuuntelin ja haistelin. Vakuuttelin miehelleni suurimman osan olevan kunnossa. 170-vuotiaat hirret olivat jaksaneet kantaa taakkansa. Talo oli seisonut harjun laidalla tukevasti kivijaloillaan. Ylväänä katsellen merelle päin. Se vain odotti ottajaansa.

Jatkossa voit seurata Konsulin talon kunnostamista perhettämme varten. Talo on nähnyt paljon elämää. Sen entiset omistajat ovat olleet keskeisiä vaikuttajia Loviisan kaupungissa. Haluamme kunnioittaa talon historiaa, muttemme asua museossa. Jaan kuvia matkan varrelta myös instagramissa satumaista.elamaa -sivustollani.

Tervetuloa mukaamme matkalle kohti Konsulin talon uutta elämää!