Katkeaako kamelilta se selkäranka?

Korsi, joka katkaisee kamelin selän

Viimeisinä viikkoina se on siltä jo tuntunut... 

MEILTÄ MENI VEDET... SIIS KAIKKI. Valuivat tuonne maastoon. Jonnekin talon ja kaivon välille. Ja se matka tuossa välillä on reilut 200 metriä. 

Yritä siinä sitten paikantaa, missä kohdassa se vuoto on. Putken paikasta oli hieman haisua. 60 vuoden takainen ura siellä metsässä näkyi ja jostain kohdasta se sukelsi tien ali ja jatkoi koko pihan poikki. Lunta tietysti melkoinen määrä siinä päällä ja alla lähes sula maa, joka sen veden imi itseensä. Ja arvatkaapa kuka tälläkin kertaa sai sen huoltohomman pöytänsä ääreen...

Olen elänyt elämääni täällä maalla kaukana kunnallistekniikasta ja huoltoyhtiöstä, joka avaa tukkeentuneet viemärit tai huolehtii siitä, että patterit pysyvät lämpiminä. Jos lähimuuntaja kärähtää (kuten yksi arkiaamu kävi) ja sähköt katkeavat juuri kahvinkeittovaiheessa, on pakko löytyä selkärangasta se toimintamalli, jolla siitäkin aamusta selvitään. Tai kun se yksi kaunis syysilta menet treenien jälkeen suihkuun ja sieltä ei tulekaan vettä kaivon pumpun posahdettua. Tai tästä juuri toivuttuasi olet taas suihkussa ja huomaat sieltä tulevan vain kylmää vettä. Uuden karhea maalämpökone poltti nyt sitten jonkun hemmetin kierukan loppuun veden rautapitoisuudesta johtuen (minä kun luulin että ne kierukat ovat vain sitä varten että äideilläkin on seksielämää ilman vauvanpelkoa). Tai hoksaat, ettei biopuhdistamo oli pitänyt pumppua päällä ... siis moneenko viikkoon? Ja googletat sen hemmetin aikareleen olevan rikki. Niin olihan tämä vesiputken liitoksen hajoaminen nyt niinkuin viimeinen silaus tähän saman vuosipuoliskon sisälle. 

Mutta toivottavasti tästäkin selviää. Onneksi olen joskus muistanut kiitellä näitä arvokkaita ja taitavia tekijöitä, joita aina puhelinluettelostani etsin. Nytkin löysin sen aarteen, joka järkkäsi metsäkoneen paikalle kaatamaan puut kaivutyön edestä (aika komeita puita ehtii suomalaisessa metsässä 60 vuodessa kasvaa), tilasi sorakuormat putkiuraan, piikkasi tien ja seinän ja lattian auki, järkkäsi putket ja putkimiehen sekä kaapelit ja sähkärin ja iltamyöhään peitteli putket pakkaselta piiloon, jotta me saimme sen veden.

Viikon verran kantoveden varassa (100 litraa aina kerralla tuoden) elämistä riitti. Hanasta tuleva vesi, pyykkikoneen pyöriminen ja tiskikoneen täyttäminen tuntuvat luksukselta. Ja sitähän se on, suurimmalle osalle maailman väestöstä. Meille se on niin itsestään selvyys, että huomaan oman arkeni järkkyvän juoksevan veden puutteesta. 

Se kamelin selkä ei katkennut. Se kesti tämänkin vastoinkäymisen. Rationaalinen minäni onneksi tiesi tämän ratkeavan jollain aikataululla. 

Toivottavasti tästä seuraa myös jotain hyvää. Nyt saamme nauttia tästä ylellisyystuotteesta - vedestä. Samalla voin muistuttaa lapsiani siitä, ettei puhtaan veden olemassaolo ole itsestään selvyys, ei meille eikä suurimmalle osalle maapallolla. Meidän tulee huolehtia siitä, että sitä riittää niin meille kuin jälkipolvillekin. 

Ja vertauskuvallisesti se kamelihan tähän hyvin sopikin. Kameli kuljettaa kuivalla aavikolla vesivarantoa mukanaan. Jospa itsekin oppisi vielä enemmän varautumaan arjen yllätyksiin... vaikka nyt toivonkin, ettei niitä hetkeen enää tulisi. 

Rauhallisia pakkaspäiviä teillekin toivottelen 💕